Historiikki; Koulu 100v

Näytetään Tarvaisten koulu Rakennettu 1911.jpgNäytetään C 20 ehkä Jaakkola ja Kesä.jpg

Sata vuotta koulua Tarvaisissa – historiikin havinaa

Koulutoiminta alkoi Tarvaisissa jo 1909, joskin tuolloin vielä vuokratiloissa Sikilän talossa. Kohta alettiin kuitenkin jo rakentaa koulutaloa, samaa, joka yhä seisoo joen töyräällä Yläneentien varrella. Koulun ensimmäiseksi valittu opettaja Otto A. Holm anoi heti valituksi tultuaan virkavapaata, ja hänen tilalleen valittiin Uuno Johannes Raitakari. Ensimmäinen naisopettaja, ”neuleopettaja” oli Hilma Pusko Karjalasta. Oppilaita oli 23. Pian opettajat vaihtuivat ja seuraavat opettajat olivat Kaarlo Akseli Kesä ja Aino Jaakkola. Elettiin Venäjän vallan aikaa, ja koululaiset saivat katsella koulun seinältä keisari Aleksanteri II:n kuvaa. Lupaakin eli vapaata myönnettiin, kun Romanovin hallitsijasuku vietti 300-vuotisjuhlaansa 6.-8.3.1913.

Oppilasmäärä kasvoi lukuvuonna 1918-1919 jo lähelle 50:tä. Koulun opettajiksi tulivat Kaarlo Oskari Kanerva ja hänen vaimonsa Martta Vilhelmiina Kanerva. Oskari Kanerva tunnettiin oppilaiden keskuudessa lempinimellä Kräki, ja hän oli ankara koulumies – eikä pelkästään Tarvaisissa. Hänet valittiin Mynämäen ”kunnanhuoneella” 9.11.1924 pidetyssä kokouksessa 14-henkiseen toimikuntaan, joka ajoi yhteiskouluasiaa ja hankki jäseniä Mynämäen yhteiskoulun kannatusyhdistykseen. Mynämäelle perustettiinkin yhteiskoulu vuonna 1925.

Oppivelvollisuuslaki säädettiin Suomessa 1921, ja laki velvoitti järjestämään alkuopetusta kiinteästi myös maaseudulla. Tarvaislaisia alakansakouluikäisiä lapsia opetettiin ensin Kukolassa ja Nihdeisissä vuokratiloissa, kunnes 1934 alakoulu saatiin Tarvaisiin yläkoulun yhteyteen. Koululle oli jo tuolloin saatu sähköt ja rakennettu luokka alakoulua varten sekä toiset opettajan asuintilat alakoulunopettajaa varten koulun toiseen kerrokseen. Piirustukset laajennukseen teki Kaarlo Vilander.

Mynämäen yhteiskoulun kasvatti, mynämäkeläissyntyinen Annikki o.s. Eilu tuli Tarvaisiin opettajaksi sulhasensa Matti Raitakarin sijaan, kun mies joutui sotavuosina rajalle ensin linnoitustöihin, sitten ylimääräisiin kertausharjoituksiin ja lopulta sotaan. Raitakarit viihtyivät Tarvaisissa vuodesta 1936-1949. Tuona aikana heidän oma perheensä kasvoi, mutta kasvoi myös koulun oppilasmäärä, kun Tarvaisiinkin tuli siirtoväkeä. Sota hankaloitti koulunpitoa, se vaikutti opettajatilanteeseen ja tarvikkeiden saantiin. Myös kuria oli vaikea pitää ja lapsia vaikea saada käymään koulua säännöllisesti, kun monet perheet tarvitsivat isompia lapsiaan työvoimaksi kotona. Kevättalvella 1943 oppilaille annettiin kaksi viikkoa lupaa, koska työvoimasta oli kodeissa pulaa ja koska koulun polttopuita haluttiin säästää.

Vuonna 1948 laitettiin alulle hanke lisärakennuksen saamiseksi Tarvaisten kouluun. Vilanderilla oli tälläkin kertaa osuutensa hankkeessa. Hän on piirtänyt Tarvaisten ”kivikoulun”, joka vihittiin käyttöön 19.4.1952. (Juhlavuonna 2012 kivikoulurakennus on siis viettänyt 60-vuotisjuhliaan.) Sodat ja epävakaat vuodet olivat takanapäin, ja koulu sai keskittyä menemään eteenpäin. Kodin ja koulun välistä yhteistyötä kehitettiin, koululle saatiin ensimmäinen televisio jätepaperirahoilla ja harrastustoimintaa oli koululla moneen lähtöön. Opettajat Sirkka Knuuttila, Seppo Tammi ja Maire Rauhala opettivat kukin Tarvaisissa pitkään.

1970-luvulle tultaessa oppilasmäärät vähenivät, ja koulusta tuli kymmeneksi vuodeksi taas kaksiopettajainen. Koululla asui enää harva, ja opettaja-asunnot vuokrattiin ulkopuolisille tai otettiin opetuskäyttöön mm. englanninopetuksen ja erityisopetuksen tarpeisiin. Lauantaityöpäivistä luovuttiin 1971 ja peruskoulu-uudistus otettiin valmisteluun myös Tarvaisissa. Mynämäen kunnassa siirryttiin peruskouluun 1.8.1976. Tarvaisissa peruskoulua vastaanottivat opettajat Tuija-Kaisa Lindberg ja Seppo Tammi.

Nykyisillekin Mynämäen koululaisille tutut Mäkisalot, Anne ja Heikki, ovat molemmat opettaneet Tarvaisissa 1980-luvulla. Pitkän uran Tarvaisissa teki myös Leena Aaltonen-Engström, jonka muistavat monet nykykoululaisten vanhemmat. Vanhaan koulutaloon, puukoulun puolelle, piti vielä Anne Mäkisalon aikaan 1980-luvun alkupuoliskolla kantaa ämpärillä vesi, jotta taulusieni voitiin huuhdella. Puukoulussa teetettiin kuitenkin 1987 perusremontti, jolloin koululle saatiin erilliset liikuntatilatkin, ja ”vessatilannekin” parani, kun saatiin paremmat saniteettitilat.

Viimeisetkin vuokralaiset lähtivät koululta 1990-luvun lopulla, ja yhteen entisistä opettaja-asunnoista tehtiin ryhmäperhepäiväkoti Vekaravintti. ”Vekru” toimii kiinteänä osana Tarvaisten koulua, ja eskarilaiset tekevät vuosittain paljonkin yhteistyötä koulun kanssa.

Ennen vuosituhannen vaihdetta koululaiset tekivät retkiä, kävivät leirikoulussa ja opiskelivat valinnaisemmin kuin aiemmin. Näistä mukavista asioista kertovat koulussa säilytettävät lukuisat valokuva-albumit. Koulun nykyinen rehtori Iiro Leino tuli taloon vuonna 1992 ja on siis ollut talossa 20 vuotta. Hän on viimeinen koulun oman johtokunnan taloon valitsema opettaja, joka opettaa jo toista sukupolvea tarvaislaisia. Nykyisistä Liisa Haapsaari poikkesi Tarvaisissa lukuvuonna 1996-1997, mutta oli välillä muualla ja on nyt opettanut koulussa yhtäjaksoisesti syksystä 2002. Marja Vainio on opettanut Tarvaisissa vuodesta 2004.

Erityisopetusta keskitettiin Tarvaisiin vuonna 2006. Sivukirjastoja lakkautettiin tuohon aikaan muiltakin kyläkouluilta, ja Tarvaisissakin sivukirjastolta vapautuneisiin tiloihin tuli erityisopetuksen yksikkö. Kuntaliitoksen myötä 2007 lakkasivat Mynämäen kunnan koulujen omat johtokunnat, niin myös Tarvaisissa. Erityisopetuksen keskittäminen Tavastilaan 2010-luvulla muutti Tarvaisten koulun profiilia.

Koulu on kyläläisille tärkeä. Tiettävästi koulua käy nyt jo neljäs sukupolvi: muutamissa suvuissa on isoisovanhempia, isovanhempia, vanhempia ja nykykoululaisia, joiden oma koulu Tarvaisten koulu on ollut tai on. Vuosien saatossa koululla on myös harrastettu: musiikkia, liikuntaa, näyttelemistä, palokerhoa, 4H-kerhoa, käsitöitä, partiota ja paljon muuta. On juhlittu jouluja ja äitienpäiviä, hiihdetty kilpaa, järjestetty myyjäisiä, kesäjuhlia ja talvirieha jos toinenkin. Koululle on tultu keinumaan, potkimaan palloa, luistelemaan, tapaamaan tuttuja. Koulun pihalla on joskus tapeltu ja varmaan rakastuttukin. Koulu on nähnyt Suomen muuttuvan itsenäiseksi, itkuja itkettävän, nauruja naurettavan. Siinä se on ollut, kauemmin kuin kenenkään muisti riittää kertomaan. Lämpimät onnittelut ja pitkää ikää, Tarvaisten 100-vuotias koulu!

Suvi Valtanen

Kirjoitus on julkaistu muokattuna myös kotiseutuyhdistys Wirmo-seuran julkaisussa Wirmolainen joulukuussa 2013